Tänään kävimme tutustumassa kotimme lähellä olevassa messukeskuksessa tapahtuviin käsityömessuihin (Nature Bazaar). Tori oli todella hieno, ja siellä oli eri Intian osavaltiot edustettuina - käsitöitä, perinteistä taidetta, tekstiilejä, koruja ja ruokaa eri puolilta Intiaa. Kuvat saattavat olla hieman epätarkkoja, sillä ne on otettu puhelimella. 

Torilla voi myös seurata käsityöläisiä työssään, kuten tämän miehen, joka maalaa nahalle. Kuvassa näkyvät koristeet ja lampunvarjostimet ovat siis nahalle maalattuja. 

Lavalla oli tanssiesityksiä eri puolilta Intiaa. Tässä tyttöjä etelä-intialaisesta Lambani-heimosta esiintymässä. 

Tässä miehet myyvät tilkuista valmistettuja tavaroita: vöitä, laukkuja, penaaleita jne. 

Tässä kojussa myytiin ihanan värikkäitä leijoja. 

Intialaiset matot näyttävät tältä. 

Kaunista appliquee-työtä Rajasthanista. 

Värikkäitä ovikoristeita...

Raskaita hopeakoruja...

Upeita savesta tehtyjä esineitä, jotka on maalattu kauniin kukkakuvioin... 

Himalajalla kudottuja lämpimiä shaaleja. 

Miehelle maistui kummallisen pitkä kulfi (intialainen jäätelö).

Tämän pojan mielestä oksista tehtyjä jakkaroita oli kiva rummutella. 

Lopuksi menimme ruokakojuille, missä maistelimme muutamia herkullisia juttuja: 

Theplaa (kikhernejauheesta valmistettuja sarviapilalla täytettyjä leipiä), aloo tikkiä (perunapihvejä eri chutneyllä) ja sabudana-ki-khichadia (tapioka-palloista tehtyä puuroa). Kaikki oli todella herkullista! 

Hetken päästä alkoikin monsuunille tyypillinen sademyrsky, ja jouduimme juoksemaan ruokatelttoihin sisään odottelemaan sateen hellittämistä. Mutta hei, mikäs siinä hyvän ruoan kyydittämänä odotella! 

Kertyihän sitä saalistakin jonkin verran. 

Viimeisestä postauksesta onkin vierähtänyt vähän kauemmin aikaa, sillä olimme anoppilassa Rajasthanissa viettämässä vuoden suurinta juhlapyhää, Diwalia. Viime vuonna postasin aiheesta otsikolla Diwalin värejä, ja sillä Diwali on valon juhla, tällä kertaa postaan Diwali-valojen merkeissä.

Maljassa kelluvia kynttilöitä.

Parveketta valaisevia diya-öljylyhtyj ä. Sytytimme lamppuja yhteensä pari tusinaa ja asettelimme ne eri puolille asuntoa. 

Lakshmi-Ganesh-jumalilla koristellut lamput, joihin asetimme kynttilöitä.

Välkehtivä paljettirangoli pöytäkoristeena.

Valloittavia mutta äänekkäitä ilotulituksia.

Karwa Chauth on luoteis-Intiassa vietetty juhlapyhä, jolloin vaimot paastoavat miestensä hyvinvoinnin edistämiseksi. Kuten useimmat muslimit ja monet kristitytkin, monet hindut paastoavat ja uskovat paastoamisen tuomaan hyvään onneen ja terveyteen. Karwa Chauth– päivänä vaimot paastoavat aamusta iltaan siihen saakka, kunnes kuu näkyy taivaalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaimot eivät juo vettä tai syö ollenkaan koko päivän aikana.

Paasto ei ole kuitenkaan yhteisön asettama velvoitus, vaan perinne, johon naiset ottavat osaa ilolla. Tänä päivänä naiset pukeutuvat parhaisiin sareihinsa (yleensä punasävyisiin, joka on avioliiton ja häiden väri) ja koruihin. Karwa chauthia edeltävänä päivänä naiset maalauttavat käsiinsä mehndit eli hennatatuoinnit. Illalla naiset kokoontuvat yhteen, kertovat karwa chauth- tarinan ja laulavat perinteisiä lauluja. He suorittavat myös puja-rituaalin, jossa rukoilevat miestensä puolesta.

Naisilla on tapana ostaa uusi karwa eli saviruukku juhlapäivän kunniaksi. Ruukku täytetään makeisilla ja kuivilla hedelmillä.  Siinä vaiheessa, kun kuu ilmestyy taivaalle, vaimot suorittavat vedentiputusrituaalin ja katsovat miestään siivilän läpi. Mies antaa vaimolle kiitokseksi paastoamisesta jonkin lahjan, kuten korusetin tai uusia vaatteita.

Nykyäänkin naiset seuraavan karwa chauth-perinteitä mielellään vanhojen oppien mukaisesti. Tosin monet miehet ovat alkaneet paastota vaimojen seuraksi. Itse olen pitänyt karwa chauth-paastoa viimeisen kahden vuoden ajan, ja mieheni on paastonnut kanssani kumpanakin vuonna. En seuraa perinteitä tarkasti rituaaleineen kaikkineen, mutta paastoan päivän ajan, ja illalla menemme ulos syömään. Päivän ajan on hankalat oltavat, mutta illan lahjat ja herkuttelut palkitsevat odotuksen :) 

Tällaisen harakanvarvas-mehndin saimme aikaan, kun emme löytäneet ammattilaista asialle (itse tein vasemman ja mies oikean käden): 

Testasimme tällä kertaa Samarkand-nimisen ravintolan, joka oli sisustettu afgaanityylisesti, ja tarjoilijoillakin oli asiaan kuuluvat kaftaanit ja turbaanit päällä. Sisustukseen kuului matalat katot ja itämaiset matot seinillä. Ruoka oli tietysti samalta suunnalta.

Ruokalistat olivat todella hauskat, nimittäin ne oli painettu Samarkand-sanomalehteen, josta niitä sai todella etsiä afgaaneista kertovien artikkeleiden ja kuvien keskeltä.

Alkupalat olivat myös aika erikoisia, mutta maukkaita.

Oli värikkäitä leipätikkuja juustodipin kanssa.

Sen jälkeen maistelimme hyvän makuisia juustopatukoita.

Dippasimme niitä herkullisiin chutneyhin (hieno tarjoilusysteemi!).

Pääruoaksi valkosipulinaania, paneer makhania, daal makhania ja ananasraitaa. Lemppareitani, mutta ei ihan kaupungin parhaita.

Jälkkäriksi jaksoin vielä maistaa talon baklavaa (persialainen/arabialainen voitaikinamakeinen) jätskin kera. Baklavat olivat valitettavasti kuivahkoja ja jätski jäistä, mutta ei tässä vaiheessa onneksi enää nälkä ollut... 

Paikassa oli hyvä tunnelma, joten kaiken kaikkiaan mukava ilta!

Eilen Intiassa vietettiin raksha bandhan-päivää, jolloin veljet ja siskot osoittavat toisilleen kiintymystään. Katukojut notkuvat värikkäitä rakhi-rannekkeita kaikissa sateenkaaren väreissä. Siskot valitsevat sopivan rakhin veljelleen ja solmivat sen veljensä ranteeseen osoituksena kiintymyksestään veljeään kohtaan. Rakhia pidetään raksha bandha-päivän ajan. Vastalahjaksi veli antaa siskolleen jonkin lahjan, esimerkiksi uuden vaatteen tai korun. Siskot voivat antaa rakhin myös miespuoliselle serkulleen tai hyvälle ystävälle. Veljen vaimollekin solmitaan rakhi. Monilla voi siis olla useampi rakhi ranteessa!

Kuvassa rakhimme mieheni siskolta. Arvatkaapa kumpi on minun? :)

Intiassa on lukuisia juhlia ja perinteitä, ja jokaisessa maan kolkassa on omat perinteensä. Tällä viikolla olemme viettäneet Diwalia, joka on joulun sijaan vuoden merkittävin juhla Intian pohjois-osissa. Anoppilassamme Rajasthanissa Diwali on värikäs juhla, jonka rituaalit kestävät viisi päivää. Diwali on valon juhla, ja sitä juhlistetaankin välkkyvillä ulkovaloilla, ilotulituksilla sekä polttamalla sinappiöljyllä palavia diya-savilamppuja.

Vieraat toivotetaan tervetulleiksi värikkäillä rangoli-kuvioilla.

Koti koristellaan kukkasilla.

Naapureille ja ystäville viedään makeisia ja kuivattuja hedelmiä, joita tarjotaan myös vieraille. Kuvassa pistaasipähkinöitä, vaaleita rusinoita, cashew-pähkinöitä ja manteleita.

Diwali-ruoka ei oikeastaan eroa arkiruoasta, mutta ruoan siivellä tarjotaan aina makeisia. Kuvassa gaajar-ka-halwa.

Makeisia ei välttämättä tarjota jälkiruokina, vaan niitä tarjotaan usein välipalana tai pääruuan kanssa. Kuvassa shrikhand.