Otsikko saattaa kuulostaa hieman ironiselta, sillä Britanniaa yhdistetään harvemmin hienoon ruokakulttuuriin. Tämä ei kylläkään johdu siitä, etteikö Britanniasta löytyisi hyvää ruokaa, vaan siitä, että britit ovat pitkään olleet laiskoja kokkeja ja ovat nojanneet enimmäkseen kauppojen valmisruokiin. Brittiläinen perinneruoka on kuitenkin mielestäni yhtä hyvää kuin muidenkin maiden, ja suosittujen julkkiskokkien myötä ovat brititkin alkanet innostua ruoanlaitosta ja hyvälaatuisista ruoka-aineista ja monet panostavat luomu- ja lähiruokaan.

Kadulla ja pubeissa myydään myös herkullisia täytettyjä perunoita eli jacket potato erilaisilla täytteillä. Chili eli kidneypapuja mausteisessa tomaattikastikkeessa oli erittäin maukas täyte perunalle.  

Sen verran kiinnostusta löytyi mauste- ja kasvimaailmaa kohtaan, että jatkan aiheesta Madikerin-kuvillani. Olimme muutama kuukausi sitten Coorgin seudulla, missä kasvaa tunnetusti runsaasti mausteita ja kahvia. Kävimme vierailulla kahvitilalla, jossa pääsimme mielenkiintoiselle esittelykierrokselle. Tervetuloa mukaan!

Kahvitila oli vihreiden riisipeltojen kupeessa.

Riisi viihtyy kosteassa. Riisipelloilla näkeekin poimijia polviin saakka vedessä.

Tämä heppu esitteli meille, kuinka riisinjyvä kasvaa juuressa, josta se nousee ylös. 

Kahvipensas. 

Tässä vaiheessa pavut eivät ole vielä kypsiä. 

Kahvilajikkeita oli samalla tilalla useampia. 

Tältä näyttää kardemumma. Sitähän ne kolonialistitkin aikoinaan tulivat Intiasta hakemaan...  

Tällä tilalla pippuri - kuten moni muukin kasvi - kasvoi loisena puun varressa.

Banaania. Intiasta löytyy kymmeniä lajikkeita banaania, niin makeita kuin ruoanlaittoon sopivia. Vihreitä, keltaisia, punaisia... isoja, keskikokoisia, sormen mittaisia...

Sitruunat, jotka ovat Intiassa hyvin pieniä, ovat tässä vaiheessa vielä vihreitä. Kaupan hyllyltä ne löytyvät jo tutun keltaisina. 

Voitte varmasti arvata, että lähdimme Coorgista laukut täynnä kahvia ja maustepusseja, jotka olivat tietysti paikan päällä hyvinkin edullisia. Mausteita voi ostaa haluamansa määrän, joka punnitaan ja laskutetaan kilohinnan mukaan. Ja mitkä tuoksut! 

Sri Lankan visiitin ehkä mielenkiintoisimpia hetkiä oli maustetarhassa vierailu. Trooppisessa puutarhassa pääsimme tutustumaan eri mausteisiin ja hedelmiin, joita käytämme usein ruoanlaitossa mutta en ollut nähnyt luonnossa aikaisemmin.

Tältä näyttää tuore pippuriterttu.

Mustapippuri (kali mirch) kasvaa puussa.

Muskottia ihmettelimme vähän aikaa sitten maustejulisteessa. Punainen osa on muskottikukkaa (javitri), ja kukan sisältä pilkottaa muskottipähkinä (jayfal).

Tässä puussa kasvaa kaakaohedelmiä. En tiennytkään aikaisemmin, että kaakao kasvoi Aasiassakin.

Nuori kaakaohedelmä kasvaa ulos varresta.

Vanilja kasvaa köynnöksenä. Kasvin vieressä oli havainnollistamiseksi ihanan tuoksuista vanilja-ayurveda-öljyä.

Puussa kasvavaa betel-pähkinää jauhetaan usein Intiassa ruokailun jälkeen kuten purutupakkaa. Hieman huumaavaa beteliä kutsutaan paaniksi. Paania pureskellaan jonkin aikaa, ja sitten se sylkäistään ulos. Intiassa kävijät ovatkin usein nähneet punaisia läiskiä seinissä, joihin ihmiset ovat paania syljeskelleet.

Vanha tuttumme ananas kasvaa maan sisällä, josta se sitten vedetään ylös.

Kiinnostavatko tällaiset kasvimaailmaan liittyvät postaukset?

Suomen jouluherkut tuli syötyä viime vuoden malliin, ja notkuvista joulupöydistä siirryimme Ranskan maalle, jossa Garam Masala vietti uutta vuotta Eiffel-tornin juurella.

Ranskalaisen ruoan lihapitoisuus tuli todettua joka paikassa, mutta onneksi löysimme joka paikasta jotakin meille sopivaa.

Hotelliaamiaisella nautimme tyypillisesti ranskalaisittain vaaleata leipää voilla, tuoreita croissantteja, tuoremehua sekä lämpimiä juomia.

Pariisissa oli kovasti kutsuvia pieniä kahviloita ja bistroja, kuten veljeni suosittelema Nuchesse Anne. Tämä kahvila on kuuluisa letuistaan (crepes), joista maistoin appelsiini-sitruunan makuista. Mieheni valitsi munakkaan, joka oli kuulemma erittäin hyvää.

Illalliset olivat monesti huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. 11 eurolla sai kolmen ruokalajin illallisen ravintolassa. Tälläisen illallisen nautimme eräänä iltana:

Alkuruoaksi sekavihannessalaatti, pääruoaksi pizza/pasta ja jälkiruoaksi crème brulee.

Crème brulee oli pieni pettymys, sillä se maistui aika munaiselta. Ehkäpä laadukkaammasta ravintolasta olisi saanut paremman.

Leipomoita (boulangerie) löytyy Pariisista lähes joka kulmalta, mutta valitettavasti niissä tarjotaan harvemmin kahvia ja niissä voi harvemmin istuskella. Louvren kahvilassa tuli tosin maisteltua paikallisia leivonnaisia, muffinseja ja suklaatuulihattuja (éclair).

Patonkeja tuli tosiaan syötyä useampaan otteeseen, sillä jokaisella ruoalla tarjottiin leipää. Vaalea leipä alkoi vähän pursuta korvista ulos loman aikana… Joka tapauksessa, tämä lounaspatonki oli herkullinen ja mieheni ylisti aitojia ranskalaisia perunoita (frites), jotka ovat tosiaan Ranskassa parempia kuin missään.

Uutena vuonna löysimme Latinalaisesta korttelista (joka oli kuin ravintolaparatiisi) meksikolaisen ravintolan, jossa söimme juustonachoja ja täytettyä enchiladaa. Pariisin uusi vuosi oli todella riemukas ja juhlava.

Viimeisenä iltana maistoin salaattia (salade au chevre et au pain) vuohenjuustoleivällä, joka oli parhain ruokakokemukseni kolmen päivän ajalta.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Bonne nouvelle annee!

Dubaissa oli mielenkiintoista käydä ruokamatkalla näin Ramadanin (Ramzan) aikaan, jolloin muslimeilla on paasto meneillään ja sekä syöminen että juominen (mukaanluettuna purkan jauhaminen) on kiellettyä auringonnoususta auringonlaskuun. Paikallisilla onkin tapana käydä pikaisesti töissä, nukkua koko iltapäivän ajan ja herätä uudelleen kuuden jälkeen illalla, jolloin voi alkaa valmistella illalliselle (iftar) lähtöä.

Illalla arabit menevät usein ulos syömään, sillä Ramadanin aikaan ravintolat järjestävät jättimäisiä iftar-buffetteja alennushintaan. Meilläkin venyi illalliset sattuneesta syystä hyvin myöhään illalla, ja huomasimme kuinka ravintolat olivat täysiä vielä yhden aikaan yöllä. Monet syövät pitkin yötä hyvin raskaasti, jotta seuraavana päivänä ei varmasti tulisi nälkä. Kuulemma tämä syöpöttely sotii perinteistä muslimikäytäntöä vastaan, jonka mukaan Ramadanin aikaan kuuluisi syödä niukka ja kevyt askeettinen illallinen.

Me onnistuimme onneksi tilaamaan hotellista aamiaiset, sillä monilla hotelleilla on erikoislupa tarjota ruokaa. Päivällä otimme välistä eväät mukaan, mutta oli kovin hankala loytää paikkaa syödä eväät niin, että kukaan ei näkisi. Kannoin mukanani pientä juomapulloa käsilaukussa, josta siemailin taksissa silloin, kun emme olleet liikennevaloissa. Satuimme onneksi löytämään pari ravintolaa, joilla oli erikoislupa tarjoilla ruokaa Ramadanin aikana, joten emme joutuneet sen enempää nälkiintymään.

Dubaissa on yllättävän vähän paikallista emiraattikansaa, sillä suurin osa asukkaista on ulkomaalaisia työläisiä ja expatriaatteja. Siksi paikallista arabiruokaa oli hyvin vaikea löytää, vaikka kaikkea muuta eri maailmankolkista löytyykin. Suurimman osan ajasta herkuttelinkin libanonlaisilla ruoilla, jotka ovat suosittuja monissa Välimeren ja Persianlahden maissa. Alla muutama ruokakuva matkalta.

Festival City-ostoskeskuksen ruokatorilta:

Falafelia arabialaisen leivän kera

Al Makaan-ravintolassa Souk Medinat-ostoskeskuksessa (Jumeirah):

Fattoush-salaattia

Batata Hara-perunahöystö

Monikerroksisia pistaasin makuisia baklava-makeisia

Carrefour-marketin (Deira) baklava-osasto (ja niitä oli montaa lajia!)

Hotellilla:

Foul medemmas-papumuhennosta (maistui hyvin paljon rajma masalalta) ja kaboos-leipää (muistuttaa pitaleipää)

Arabian Courtyard-ravintolassa (Bur Dubai):

Pinaattifatiah-nyyttejä, juustorullia, tabbouleh-salaattia, baba ganoush-munakoisomuhennosta

Ja nyt kommentteihin siis, eli tuo arabialainen leipä, jota tarjottiin liki joka aterialla, oli mielestäni kuivahkoa, joten intialaiset leivät voittavat sen kevyesti. Muhennokset, kuten hummus ja baba ganoush olivat todella hyviä, ja pidin myös tabbouleh-salaatista. Fattoush maistui melko normaalilta salaatilta etikkakastikkeineen, ja falafelit olivat pienoinen pettymys. Baklavat olivat yhtä hyviä kuin odotinkin. Kaikkein eniten nautin tuosta viimeisestä mezze-ateriasta, jonka söin viimeisenä iltana. Ruoan puolesta suosittelisin Lähi-itää lämpimästi kasvissyöjille, sillä kasvisruokia on runsaasti ja ne ovat maukkaita.

Sain tässä pitkänä viikonloppuna hyvän tilaisuuden tehdä viikonloppureissun Dubaihin, jossa mies on pitkällä työmatkalla. Dubai on tunnetusti ostosparatiisi, josta löytyy jättimäisiä hypermarketteja notkuvine hyllyineen ja ruokaa joka puolelta maailmaa (kuten ihmisiäkin). Dubaissa minua kiinnostivat niin paikalliset ruokatuotteet kuin tutut tuttavuudetkin, joita ei Intiasta herkästi ole saatavilla (tai ovat kalliita). Palasinkin kotiin toinen matkalaukku painavampana – ja tyytyväisenä!

Mm. nämä tuotteet lähtivät mukaan:

Tahini-tahnaa, couscousia, pinjansiemeniä, halloumi-juustoa sekä arabialaisia makeisia (baklava ja nougat-).

Mukaan lähti myös useampia eurooppalaisia tuotteita, mm:

Ranskalaisia hilloja (intialaiset ovat esanssisia) ja kuohukermajauhetta (saa nähdä, miten toimii), parmesaania, Ikeasta eineskastiketta ja Dajmeja sekä sokerina pohjalla Pandan lakuja!

Ruokajuttuja tulossa lisää, kunhan saan nukuttua viikonlopun univelat pois!